Ei-niin-perinteinen esittäytyminen

Kurkistus pinnan alle

Edellistä postaustani sivuten: minulle ei ole merkitystä millaiset vaatteet sinulla on. Minä en välttämättä osaa keskustella kanssasi siitä, missä olet viimeksi matkustellut. Minua ei kiinnosta miten ahkera olet ehtinyt tämän päivän aikana olla. Sen sijaan minua kiinnostaa miten sinä näet maailman. Mitkä asiat sinua puhuttavat, mitä sinä pelkäät tai mistä sinä innostut. Minua kiinnostaa kuka olet tarinoiden ja uskomusten alla. Se on oikeasti kiinnostavaa! Olet ihmeellinen, tiesithän sen? Tämän vuoksi en myöskään itse aio esittäytyä perinteisellä tavalla, luettelemalla opintojani tai muka-erinomaisuuttani. Aloitan raottamalla kerros kerrokselta tarinan kuoria pois. Aloitan viemällä sinut kurkistamaan lapsuuteeni. Nettisivujen esittäytymisosassakin kerron jotain, mutta nyt syvemmältä.

Elämän ihmettelyä

Sisimmässäni on aina ollut vahva palo ihmisyyttä ja elämää kohtaan: mistä tässä koko hommassa oikein on kyse? Välitän maailmasta, muista ihmisistä – ja eläimistä. Jo lapsena olin pelastamassa jokaisen linnunpoikasen tai pulassa olevan eläimen, ja arkeani rikastuttivat luotettavat mielikuvitusystävät. Kun kasvoin hieman isommaksi, mielikuvitusystävät korvautuivat oikeilla ystävillä: harvalukuisilla, mutta sitäkin merkityksellisemmillä suhteilla. Pienestä pitäen olen ollut enemmän introvertti, joka tuntee olonsa kotoisammaksi pienessä porukassa kuin suurissa ihmisjoukoissa.

Itsetuntemusta, tunnetaitoja ja hyväksyvää tietoista läsnäoloa

Lapsuus värittää aikuisuuttamme

Olen kotoisin rakastavasta perheestä, jossa vanhemmat tekivät parhaansa omilla resursseillaan. Harmillista vain, heidän reurssit menivät enimmäkseen keskinäiseen riitelyyn… Elämässäni ei ollut sellaisen aikuisen mallia, joka olisi opettanut esimerkillään miten vaikeiden tunteiden kanssa ollaan. Luulin olevani viallinen kokiessani vihaa, surua, pettymystä, pelkoa tai muita musertavia tunteita. Vain kiltti tyttö sai kiitosta, joten opin tehokkaasti etäännyttämään itseni omista tunteistani. Samalla kasvatin kuitenkin herkät tuntosarvet, joilla pystyin aistimaan muiden tunnetiloja.

Omien tunteiden patoaminen johtaa ongelmiin. Toivoisinpa voivani muuttaa sen seikan, että menneisyydessäni olen satuttanut monia ihmisiä, itseni mukaan lukien. Nykyään katson tuota piikikästä menneisyyden minääni surullisena ja myötätunnolla: voi lapsi rakas, ethän sinä osannut muuta. Jos oma lapsuus keskeytyy joutuessaan setvimään aikuisille kuuluvia asioita, oma keskeneräisyys määrittää olemusta niin kauan, että sitä pääsee työstämään turvallisissa ihmissuhteissa, rehellisen rakastavasti. Ketään en myöskään syytä menneisyydestäni: myötätuntoni omia vanhempiani kohtaan on enemmänkin kasvanut. Meillä jokaisella on omat ristimme, ja mutkittelevat polkumme. Se tekee meistä ainutlaatuisia, inhimillisiä ja kokonaisia.

Hyväksynnän voima

”On outo paradoksi, että kun hyväksyn itseni juuri sellaisena kuin olen, pystyn muuttumaan”, sanoo Carl Rogers. Olen elänyt tämän todeksi. Vuosien itsetutkiskelu, opiskelu ja mindfulness-harjoittaminen on ollut tie siihen: osaan nykyään olla hyväksyvämmin ja rehellisemmin sen edessä, mitä elämä eteeni tarjoaa. Osaan suhtautua itseeni – ja sitä kautta muihin – hyväksyvämmin ja armeliaammin. Olen oppinut kuulemaan paremmin keho-mieleni viestejä ja valitsemaan sen pohjalta tietoisempia – itseäni ja muita kunnioittavia – toimintatapoja. Kykenen aina vain paremmin huomaamaan kun tunne nousee, ja olemaan sen kanssa, sen sijaan, että reagoisin joka kerta autopilotilla. Osaan ajoittain olla itselleni se rakastava ja turvallinen vanhempi, jonka jokainen sielu ansaitsisi lähelleen, etenkin tärkeinä kasvuvuosina. Ja kun osaan olla rauhallisesti omien hankalien tunteideni kanssa, voin tarjota turvasatamia myös omille lapsilleni heidän kohdatessaan tyrskyjä. Puhumattakaan muista kanssaihmisistä, joita kohtaan. Edelleenkin kompastelen, kuten ihmisyyteen kuuluu. Harjoittamisen avulla myötätunto itseäni ja toisia kohtaan on kuitenkin kasvanut. Hyväksyntä ja armollisuus värittävät mokia, ensimmäistä kertaa elämässäni!

Sukellus omiin säröihin

Tommy Tabermann sanoi hienosti: ”Ehjimmät meistä on sirpaleista tehty”. Kaikilla meillä on erilaisia säröjä ja sirpaleita. Siitä huolimatta – tai niiden ansiosta – voi oppia tuntemaan itsensä entistä syvemmin ja eheytyä. Uskon, että todellinen rehellisyys ja rauha edellyttävätkin syväsukellusta omiin kipuihin. Olemme paljon enemmän kuin menneisyytemme, ajatuksemme, uskomuksemme tai tarinamme. Ja paradoksaalista on, että niihin tutustuminen auttaa meitä vapautumaan niiden otteesta. Tutut möröt eivät pelota.

Tunnetko sinä omat särösi? Millaisia kipuja tämän hetkiseen elämääsi kuuluu? Jos haluat, voit myös muistella hetken omaa lapsuuttasi. Millainen se oli? Miten se on määrittänyt aikuisuuttasi, tätä hetkeä? Onko Sinun elämässäsi ollut joku turvallinen ihminen, jonka kanssa olet voinut rehellisen rakastavasti tutkia itseäsi ja elämää, saada korjaavia kokemuksia ja eheytyä? Olipa vastauksesi sitten kyllä tai ei, niin voisitko Sinä olla turvallinen aikuinen itsellesi, juuri tässä hetkessä? Olla rakastava vanhempi omalle sisäiselle lapsellesi? Kun opettelemme tuntemaan oman menneisyytemme, omat kipumme ja omat peikkomme, niiden voima meistä hellittää. Voimme rehellisinä ja myötätuntoisina, tunnustaen kaikki olemassaoleva, keskittää huomiomme tähän hetkeen, ilman että tiedostamattomat tarinat imevät voimamme.

Tämän hetken syleily

Skannaa nyt hetken aikaa miltä sinusta tuntuu juuri nyt; missä päin kehoa se tuntuu, ja millä voimakkuudella. Suoden itsellesi sitten myötätuntoa, ja siirtyen tietoisena tästä hetkestä, tarjoamaan itsellesi sitä, mitä tällä hetkellä eniten kaipaat: lepoa, vettä, liikuntaa, ystävien seuraa, tai mitä tahansa muuta. Tai jos olet haasteellisen tai ikävän tilanteen edessä, tarttuen käsillä olevaan asiaan myötätuntoisemmin ja läsnäolevammin.

Ne syvemmät teemat

Kas näin. Ei-niin-perinteinen esittäytyminen vei tavoilleni ominaisesti syvien teemojen äärelle. Kuten sanottua, minua kiinnostaa miten sinä näet maailman. Millainen Sinun viitekehyksesi on. Pelkosi, intohimosi, ja se kuka olet tarinoiden ja uskomusten alla. Se, miten sinä Olet tässä hetkessä.

Seuraavassa blogitekstissä annan sinulle yhden toimivan EASEL®-työkalun hyödynnettäväksi omassa arjessasi. Meillä se ainakin on ahkerassa käytössä! Tapaamisiin joulukuun ensimmäisenä perjantaina.

♥ Elina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *