Munakasta hyvinvointia

Olen ollut pitämässä luentoja stressinhallinnasta, tunnetaidoista, jaksamisesta, hyvinvoinnista ja yhteistyöstä. Olen suunnitellut luentojen tilaajien kanssa heidän toiveidensa mukaisia kokonaisuuksia. Yksi asia yllätti minut viime syksynä:

Hyvinvointi on naisten yksinoikeus?

Muutamissa suunnittelutapaamisissa pohdittiin, että miten miehet saataisiin osallistumaan hyvinvointiluennoille. Minua kehotettiin välttämään termejä ”hyvinvointi, läsnäolo, meditointi” ja niin edelleen. Koska miehet kuulemma ilmaantuvat vain, jos tarjolla on kaljaa ja makkaraa – vain hieman kärjistäen. Silloin voidaan ehkä sivuta termejä stressi, ja työn ja vapaa-ajan yhdistäminen. Mutta ei syvemmin.

Eikö tämä ole aika yksinkertaistava ajatus? Ei luoteta miesten viisauteen ja kykyyn tuntea syvemmin? Halutaanko me pitää hyvinvointi naisten yksinoikeutena?

Toisaalta tunnistan liiankin hyvin sen ilmiön, että niin hyvinvointitapahtumissa, hyväntekeväisyystempauksissa, lastensuojelussa kuin eläinten puolesta puhujissa suurin osa on naisia. Miten miehet sitten saadaan mukaan? Voisiko miehet itse kertoa? Tai kenelle he kertoisivat? Olemmeko me sulkeneet korvamme, vai ovatko miehet lakanneet kertomasta? Eihän tämä maailma voi olla pelkästään naisten.

Meditoinnin monet puolet

On aivan totta, että hyvinvointi-sana, läsnäolo ja meditointi saattavat viitata hidastamiseen, pehmeyteen ja ylipäätään feminiiniseen puoleen meissä. Ne, jotka meditoivat säännöllisesti, tietävät kuitenkin, että meditoinnin myötä saamme kohdata paljon muutakin kuin pumpulinkevyttä olotilaa ja mielenrauhaa… Se vaatii päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja sitkoa olla kaiken sen kanssa, mitä kussakin hetkessä eteemme nousee. Miehille tämä päättäväisyys ja sitko saattaisivat olla vielä luonnikkaampia kuin naisille. Toki puhun nyt vain hypoteettisesti pallotellen, ja räikeitä mustavalkoisuuksia luoden. Meissä kaikissa on olemassa kaikki puolet. Meillä kaikilla on kyky reflektoivaan itsetutkiskeluun, samoin kuin aistimiseen ja tuntemiseen. Meillä kaikilla on taito elää tietoisena olentona. Meidän kaikkien on myös mahdollista kehittyä noissa kyvyissämme.

Mitä me pelätään?

Mutta, palataksemme alkuasetelman äärelle, jäin siis pohtimaan, ajatellaanko me edelleenkin, että hyvinvointi on ”naisten juttu” tai jotenkin hempeää? Tiedän paljon miehiä ja naisia, jotka tekevät parhaansa töissä ja kotona, ja kärsivät monenlaisista stressin aiheuttamista oireista. Tiedän, että on paljon miehiä ja naisia, jotka kaipaavat tietoa, lisävinkkejä ja konkreettista tukea arjen selkiyttämiseen. Mutta silti samalla joku meissä hannaa vastaan.

Pelätäänkö me kääntyä elämämme kipuja ja stressitekijöitä kohti, ja alkaa tutkimaan mitkä asiat edesauttaisi omaa hyvinvointiamme? Ja jos me pelätään, niin mitä me pelätään? Sitäkö, että joutuu luopumaan jostain tutusta, turvallisesta ja tärkeästä? Vai siitä, että joutuu oikeasti tekemään asioille jotain, pelkän niistä valittamisen sijaan? Vai sitä, että elämä voisi oikeasti olla hyvää?

Oma paras itsesi

Nyt puhun omasta puolestani: Kun puhun hyvinvoinnista, en syyllistä ketään. Jokainen tekee yleensä parhaansa kussakin elämäntilanteessaan niillä resursseilla, jotka ovat juuri sillä hetkellä käytettävissä. Tietoa on nykyään jokaisen ulottuvilla: useimmat meistä tietää mitkä ravintoaineet ovat terveellisiä ja mitkä vältettäviä, minkä verran tulisi liikkua viikossa, minkä verran nukkua, kuinka kauan pestä hampaita jne jne… Lista on loputon. Ohjeiden ja hyvää tarkoittavien vinkkien ja suositusten määrä läkähdyttää. Kyse ei ole siitä, ettemmekö me tietäisi. Kyse voikin siis olla siitä, että emme uskalla kääntyä kohti, tutkimaan omaa elämäämme: hyvinvointiamme, onneamme, kipujamme, surujamme.

Olitpa sitten mies tai nainen, niin haluan kutsua sinua oman elämäsi äärelle, olemaan paras itsesi. Ja koska aloittaminen on usein vaikeaa, niin voidaanko aloittaa nyt; yhdessä? Miettien hetken aikaa mitkä asiat ovat Sinulle merkityksellisiä? Minkä asioiden puolesta taistelisit? Mitkä asiat saavat innostuksen kuplimaan vatsasi pohjassa? Miten voisit elää enemmän näiden arvojesi mukaisesti? Millaisia tekoja voisit elämääsi lisätä? Mitä vähentää?

Kyse ei ole naisellisesta höpötyksestä, vaan toiminnasta, joka vaatii silkkaa suoraselkäisyyttä, rehellisyyttä ja viisautta – unohtamatta rohkeutta, hyväksyntää ja lempeyttä. Ja näitä löytyy niin miehiltä, kuin naisiltakin.

Hyvinvoivaa vuoden alkua!

♥ Elina

PS. Seuraava blogitekstini on kirpaisevan henkilökohtainen. Valotan omia lähtökohtiani tunnetaitoihin perehtyneeksi työnohjaajaksi, eikä sen kirjoittaminen ollut helppoa… Olethan armollinen ja tulet mukaan helmikuun ensimmäisenä perjantaina ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *