Hyvinvointiansoista oman suunnan selvittämiseen Muistan kuinka vuoden vaihtumisen jälkeen luin inspiroivia kirjoituksia miten voisi elää enemmän. Innostuin, ja huomasin miettiväni miten nopeasti sitä urautuu elämään kapeasti. Tyyliin: ”Miten olen päästänyt itseni elämään näin tavallista arkea ja sokeutumaan elämän rikkaudelle?”, ”Miksen voisi vain alkaa harrastaa enemmän?” ja ”Miksen minäkin heittäytyisi elämän seikkailuun, myisi kaikkea ja lähtisi asustelemaan ulkomaille jne. jne.” … Kunnes pysähdyin koko kuvion äärelle. Miten nopeasti mieli alkaa tehdä ansoja myös hyvinvointiasioilla. Alkaa haluta asioita jotka eivät oikeasti edes pohjaudu omiin arvoihin. Kaikki lähtee itselleen kirkastetuista arvoista. Jotta voisimme arjessa suunnata kohti meille tärkeitä asioita, emmekä säntäile päättömästi jokaisen mieliteon perään, meidän tulee ensinRead More →

Olen ollut pitämässä luentoja stressinhallinnasta, tunnetaidoista, jaksamisesta, hyvinvoinnista ja yhteistyöstä. Olen suunnitellut luentojen tilaajien kanssa heidän toiveidensa mukaisia kokonaisuuksia. Yksi asia yllätti minut viime syksynä: Hyvinvointi on naisten yksinoikeus? Muutamissa suunnittelutapaamisissa pohdittiin, että miten miehet saataisiin osallistumaan hyvinvointiluennoille. Minua kehotettiin välttämään termejä ”hyvinvointi, läsnäolo, meditointi” ja niin edelleen. Koska miehet kuulemma ilmaantuvat vain, jos tarjolla on kaljaa ja makkaraa – vain hieman kärjistäen. Silloin voidaan ehkä sivuta termejä stressi, ja työn ja vapaa-ajan yhdistäminen. Mutta ei syvemmin. Eikö tämä ole aika yksinkertaistava ajatus? Ei luoteta miesten viisauteen ja kykyyn tuntea syvemmin? Halutaanko me pitää hyvinvointi naisten yksinoikeutena? Toisaalta tunnistan liiankin hyvin sen ilmiön, että niinRead More →