Tänään suostun valottamaan omaa kasvutaivaltani ja asettumaan peiliksi jokaiselle, joka kokee omassa elämässään riittämättömyyttä, osaamattomuutta, hankalia tilanteita ja itsensä soimaamista. Ollaan rehellisiä, avoimia ja toistemme puolella. Hyväksyntä ja myötätunto parantavat kipeitäkin haavoja ♥ Inhimillisiä ulottuvuuksia Olen miettinyt miten olen päätynyt puhumaan tunnetaitojen merkityksestä ihmisille. Minä, joka olen ollut introvertti, joka on tuntenut olonsa kotoisammaksi pienessä porukassa kuin suurissa ihmisjoukoissa. Minä, joka olen ollut luonteeltani pedantti suorittaja ja samalla tunnerikas pohdiskelija. Minä, joka en lapsuudessani oppinut, miten ikävien tunteiden kanssa ollaan. Minä, jonka tekemistä ja olemista häpeä kahlitsi niin monia vuosia. Minä, joka olen ollut jollain tapaa erityisherkkä, kokien tunteet syvemmin ja monet tilanteet kuormittavammin, kuinRead More →

Kurkistus pinnan alle Edellistä postaustani sivuten: minulle ei ole merkitystä millaiset vaatteet sinulla on. Minä en välttämättä osaa keskustella kanssasi siitä, missä olet viimeksi matkustellut. Minua ei kiinnosta miten ahkera olet ehtinyt tämän päivän aikana olla. Sen sijaan minua kiinnostaa miten sinä näet maailman. Mitkä asiat sinua puhuttavat, mitä sinä pelkäät tai mistä sinä innostut. Minua kiinnostaa kuka olet tarinoiden ja uskomusten alla. Se on oikeasti kiinnostavaa! Olet ihmeellinen, tiesithän sen? Tämän vuoksi en myöskään itse aio esittäytyä perinteisellä tavalla, luettelemalla opintojani tai muka-erinomaisuuttani. Aloitan raottamalla kerros kerrokselta tarinan kuoria pois. Aloitan viemällä sinut kurkistamaan lapsuuteeni. Nettisivujen esittäytymisosassakin kerron jotain, mutta nyt syvemmältä. Elämän ihmettelyäRead More →